Nuorekkuus – se uusi kirosana

Katsoin pari viikkoa sitten Linnanahde & Embuske talkshowta ja yllättäen Paula Koivuniemen lausahdus jäi kaikumaan korviin. ”Toiset loukkaantuvat kun nuorekkaaksi kehutaan. Sehän tarkoittaa, että on oikeasti vanha, mutta onnistuu näyttämään vielä nuoremmalta. Mä en kyllä siitä tietysti loukkaannu!!!!” Jep, tehtiinpä se nyt Linnanahteellekin selväksi. Pitääkö sitä heti nuorekkaaksi mennä haukkumaan suorassa lähetyksessä…
Astrid Lindgren sanoi asian 90-vuotiaana kiertelemättä: ”Vanheneminen on vain paskamaista”. Neil Hardwick taas totesi aikoinaan: ”Olen samaa mieltä kuin Lasse Pöysti: oli helvetin kivaa olla nuori ja vituttaa olla vanha. Koko ajan pystyy tekemään vähemmän eikä viisauttakaan tule lisää. Positiivista on se, että pääsee eläkkeelle ja voi tehdä mitä tahtoo.” Niin saa, paitsi näyttää vanhalta. Ei se miehille ole tietty niin tärkeää, mutta naisten sopisi piilottaa tavalla tai toisella kaikki todistusaineisto. Jos eivät hionnat ja kuorinnat riitä, niin sitten on vanhus vietävä vähintään piikille ja pahimmat veitsen alle.
Tilanne on siis nyt, että 40-kymppiset ovat uusia 20-kymppisiä ja loogisesti 50-kymppiset uusia 30-kymppisiä ja nuorekkuus on uusi kirosana. Koska tässä näin pääsi käymään? Miksi me verissä päin tappelemme luontoa vastaan? Lehtien peruskamaa ovat syvään luotaavat analyysit ”Milloin mies on parhaimmillaan” ”Kuuma nelikymppinen – täsmäohjeet nuorena pysymiseen” ”Tämä on paras ikä – naiset kertovat”. Kun on aukeaman verran hehkutettu jotain vuosikymmentä ja annettu ohjeita ikuisesti nuorena pysymiseen, päätetään analyysi lausahdukseen ”olen oppinut, ikä on vain numero”. Kyllä, niinhän se on lehdenlevikkikin, vain numero. Mitä isompi, sen parempi, mutta ei siis se ikä.
Kumpi puoli katsoo Madonan peilistä?
via 11even.net 

Itse täytän joulukuussa 44 vuotta. Nyt paljaallakin silmällä (okei, ollaan sitten rehellisiä….siis lukulaseilla!) voi oman ikääntymisen todeta ja hyväksyn sen. Näinhän sen kuuluu mennä, tässäkään kohdassa en halua kääntää kelloa taaksepäin. Pidän huolta itsestäni, mutta en säilyttääkseni ikuista nuoruutta, vaan haluan ottaa vastuun omasta elinvoimaisuudesta ja terveydestä sen minkä voin. Pyrin olemaan huoliteltu arjessakin, koska se on mielestäni huomaavaista ympäristöä kohtaan, mutta en tee siitä itselleni väkinäistä vankilaa. Itsestään ja terveydestään huolehtiminen ovat tärkeitä jo oman mielenterveydenkin kannalta. Jos emme edes itse pidä huolta itsestämme, miksi muidenkaan pitäisi? Mitä vanhemmaksi tulemme, sitä tärkeämpää on oman minäkuvan hahmottaminen ja itsensä hyväksyminen. Tätähän hoetaan jo lapsille, miksi se takkuaa edelleen aikuisena? Rakasta itseäsi, vikoinesi ja kaikkinesi.
via pixx77.com

Mistä minä sitten marisen? Siitä, kun omakuva on muokattu photoshopilla ja itsetunto ei kestä enää totuutta ja rehellistä kuvaa peilissä. Suomeenkin on kasvamassa hurjaa vauhtia oma ihmislaji nimeltä humanoidit ex-kaunottaret. Lähestyvät 50-vuotisjuhlat  usein laukaisevat tarpeen vaihtaa lajia, kauniista aikuisesta ihmisestä alieniksi. Korkeasta iästä viestivät tunnusmerkit löytyvät kasvoista, plastiikkakirurgien muokkaamat poskipäät kohoavat luonnottoman korkealle, iho on pinnoitettu kivuliaan kireäksi, silmät venyvät viiruina ohimoa kohti ja täytetty suu muistuttaa ankan nokkaa.


Näin radikaali teko ei ole koskaan nuoren naisen valinta, ei edes nuorekkaan vanhuksen. Ei, tämä on jotain ihan muuta, ei syistä nyt sen enempää. Totean vain mieheni viisauden: menneisyys kuuluu terapiaan, nykyhetki elämiseen ja tulevaisuus valmennukseen.

Näin radikaaleissa ”nipsaisuissa” nousee minussa kysymys ja huoli luonnollisesta kauneudesta. Miksi korvata kauneus ”veistetyllä nuoruudella”? Nuorempi ei ole kauniimpi, se on vain nuorempi. Leikellyssä nuoruudessa, luontainen kauneus auttamatta katoaa ja niin katoaa myös mielikuva henkisestä nuoruudesta. Tilalle jää surullinen mielikuva entisestä kauniista ikääntyvästä ihmisestä, joka ei sitä itsessään hyväksy. Kuinka saada osakseen arvostusta, kun kasvoillaan viestittää oman kunnioituksen puutteesta itseään kohtaan.

Heitän haasteen, etsi kuva itseäsi noin 10 vuotta vanhemmasta ihmisestä. Etsi sellainen jota itse arvostat ja kunnioitat. Löydä ihmisen kauneus. Tätä kohti olet itse menossa, et taaksepäin. Onneksi. Kauneus ei ole katoavaista, mutta arvokkuus on. Arvokas vanheneminen on kaunista, koska kauneus tulee sisältä päin.

Tässä yksi hyvä vaihtoehto!
via http://www.filmitahti.fi

Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s