Miksi ura työelämänpukeutumisen kouluttajana?

Kun opiskelin pukeutumisneuvojan erikoisammattitutkintoa, huomasin tulevani hyvin erilaisesta taustasta kuin muut opiskelijat ja opettajat. Tulin oikeista töistä, en muodin tai kauneuden maailmasta. Kokemuksesta tiedän, ettei työelämässä todellakaan ole aikaa asetella huiveja hienoihin asetelmiin tai valita työpaitaa juuri oikeaan sävyyn ihoon nähden. Työelämässä trendikkäin mekko-malli voi viedä sinulta uskottavuuden pahimman kerran.
Koen, että työelämän pukeutuminen on monille täyttä hepreaa. Se kun ei ole sitä, mitä amerikkalaiset tv-ohjelmissaan tai muotibloggarit päällään esittelevät. Se ei ole muotia, vaan se on luotettavaa ammattitaitoa, ja se pitää kertoa nuorille valmistuneille, ylennystä hakeville, yrittäjille, esimiehille ja sinulle.
Raotan hiukan polkuani, joka johti tälle tielle. Yo-kirjoitusten jälkeen jouduin ensimmäisen kerran todella miettimään, mitä haluan tehdä leipäni eteen. Ompelin ja suunnittelin vaatteita itselleni mielelläni ja se tuntui omimmalta. Päätin opiskella mallipukineidenvalmistajaksi. Opin ompelemaan, kaavoittamaan ja ymmärtämään, että omaan vartaloon kohdistuneet mielikuvat, niin oikeat kuin väärätkin, vaikuttavat vahvasti itsetuntoon.
Valmistuin suoraan 90-luvun lamaan, jolloin lähes yhdessä yössä tekstiiliteollisuus siirtyi pois Suomesta: ensin juuri itsenäistyneisiin Baltian maihin ja myöhemmin Kaakkois-Aasiaan. Valmistuin siis markkinoille, joita ei enää Suomessa ollut eikä tullut. Jotain muuta oli keksittävä.
Päädyin töihin suuryrityksen tytäryhtiöön ja toimialalle, joka oli minulle täysin vieras. Se on varmasti ollut yksi onnekkaimmista sattumista, koska olin vajaan kymmenen vuotta aitiopaikalla näkemässä, kuinka valtio-omisteinen, osin hyvin byrokraattinen mutta kehittyvä suuryhtiö toimii. Työni kautta näin yhtä jos toista valtiovallasta, turvallisuudesta, ylimmän johdon toiminnasta, edustamisesta ja imagon rakentamisesta. Opin paljon konseptin rakentamisesta ja näin, miten rakennetaan asemaketju Suomen rajojen ulkopuolelle.
Organisaatioiden lainalaisuudet tulivat nopeasti tutuiksi, toistuvat YT-neuvottelut sekä henkilöstöpolitiikan ja urakehityksen kulmakivet. Kehen luotetaan ja ketä vältellään? Kuka ylennetään ansaitusti ja miksi joku ehkä aiheetta? Ketä kierrätetään loputtomiin osastolta toiselle ja kenen onni on olla yhtiön ikuinen ikivireä eläkepäiviä odotteleva höpöttäjä? Mielenkiintoista, opettavaista ja haastavaa.
Kaipasin luovaa tekemistä ja lähdin opiskelemaan uudelleen. Hyppäsin siis täysin tuntemattomaan vakituisesta työpaikastani. Kolme vuotta opiskelin esteettistä, kestävää ja toimivaa asiakaslähtöistä sisustussuunnittelua. Nautin ja sain kehittää visuaalista silmääni. Koulutus antoi osaamisen toimia suunnittelussa ammatillisesti ja suunnitelmallisesti. Ymmärsin koulutuksen tärkeyden ja opin erottamaan ammattilaisen, lähes analyyttisen osaamisen ja amatöörimäisen ihqun innostuksen toisistaan.
Opiskeluun sisältyvät työharjoittelut tein kahdessa eri sisustuslehdessä, mistä olen ikuisesti kiitollinen. Sain lyhytkurssin, miten lehden sisältö rakennetaan, kirjoitetaan ja kuvataan.  Jatkoin töitä lehdissä valmistuttuani artesaaniksi. Työ kuvien ja tekstien parissa oli kiinnostavaa ja monipuolista, mutta se työ ei ollut minua varten. Paljastavaa oli huomata, miten media on kuin peili yhteiskunnastamme ja kuinka jotkut haluavat katsoa siihen peiliin enemmän kuin toiset. Kauniita ja hyvin tehtyjä kuvia on nautinnollista katsoa ja uskon vahvasti visuaalisten mielikuvien valtaan. Sosiaalisessa mediassa esteettisyys on lähes elinehto. Kuten sanotaan, yksi kuva vastaa tuhatta sanaa.
Pitkän tauon jälkeen päädyin hetkeksi takaisin siisteihin sisätöihin asiakaspalveluun, remontointikonseptin suunnitteluun ja toteutuksen kehittämiseen. Siinä välissä ehdin tehdä kotiin pari pikkuprinsessaa, luennoida sisustamisesta, tehdä kokeiluni huonekalumyymälän julkisessa suunnittelussa sekä ihka ensimmäisen vakavan oman yrityssuunnitelman. Aika ja aihe eivät vielä silloin kantaneet pidemmälle, mutta ajatus jäi kytemään.
Vuonna 2014 on aika aloittaa itsenäisenä kouluttajana. Ensin suoritin keväällä 2013 loppuun Pukeutumisneuvojan erikoisammattitutkinnon. Opin paljon koulun penkillä ja vielä enemmän sen vierestä. Paneutuminen pukeutumiseen pitkästä aikaan sai ajatukset liikkeelle. Ensinnäkin, tämä hullu ostamisen vimma ei ole tervettä ja laadun ymmärrys on kadonnut brändi-lukutaidon viidakkoon. Sokea usko, että brändimerkki paidankauluksessa on oikeasti laadun tae. Ei se ole. Toiseksi, pukeutuminen on suuri sanaton viesti, jonka ulospäin itsestämme annamme. Pitäisikö siihen hiukan paneutua, ainakin työelämässä? Kuinka paljon haluat viestiä itsestäsi ”rivienvälistä” vihjaamalla? Luetaanko ne rivien välit lopulta oikein tai kuten toivoit? Mihin ”laumaan” haluat leimautua pukeutumisellasi? Onko siitä sinulle etua vai haittaa työelämässä?

Miksi siis ura työelämänpukeutumisen kouluttajana?  Monipuolisen työelämän kokemukseni kautta uskon, että minulla on paljon annettavaa siihen, miten itseä pitäisi oppia katsomaan ja ymmärrystä, miten herkästi muut reagoivat, kun he katsovat sinua.
Advertisements

3 Comments Add yours

  1. Pilvi sanoo:

    Hei.
    Silmiini osui yksi lause tekstistäsi:
    ”Tulin oikeista töistä, en muodin tai kauneuden maailmasta.”

    Eli muoti, kauneus tai kulttuuri eivät ole alitajuntasi mielestä ”oikeita töitä”?

    Sinänsä hassua, että kysyt myöhemmin:
    ”Kuinka paljon haluat viestiä itsestäsi ”rivienvälistä” vihjaamalla? Luetaanko ne rivien välit lopulta oikein tai kuten toivoit?”

  2. P sanoo:

    En usko tuon myöskään olleen tietoista huumoria, joskin ainahan moinen on mahdollista.

  3. Isa Karlsson sanoo:

    Kiitos viestistäsi Pilvi. Alleviivasit hienosti juuri sen mistä kirjoitin. Vastuu viestistä on minun. Rivillä tai rivien välissä. Niin tässäkin tapauksessa.

    Muodin- ja kauneudenammattilaiset ovat oma koulutettu ammattiryhmänsä ja kaikki kunnioitus heille ja heidän osaamiselle. Aiheellista olisi ollut laittaa kommentti sitaatteihin. Painottaa siten, että kyseessä on hyvin juurtunut yleinen mielipide, johon viittasin. Lähetän palautteen oikolukijalleni!

    Toisaalta olen opiskellut myös itse näitä aloja ja siksi uskallan sanoa, että en tähän työhön pystyisi pelkästään sillä osaamisella. Valitettavan usein minun oletetaan puhuvan vain värianalyyseistä ja muodikkaasta pukeutumisesta. Siksi halusin alleviivata asian.

    En siis käy kouluissa tai yrityksissä puhumassa trendeistä, muodista, enkä kauneudesta. Se ei ole minusta tarpeen, koska eri mediat sekä muoti- ja kauneusblogit hoitavat sen puolen kattavasti. Sen sijaan mielestäni on tarvetta miettiä, mitä trendit kertovat meistä ulospäin.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s